Ompeluaikaa odotellessa

Kun tekee 12-15 -tuntisia työpäiviä, ompeleminen jää lähinnä haaveeksi. 

Sitkeästi kuitenkin uskon, että jossain kohtaa helpottaa ja 

saan taas hyvillä mielin istahtaa koneen äärelle. Ompelukoneen,

nimittäin. Tämän toisen koneen äärellä tulee istuttua ihan tarpeeksi...

Sitä hetkeä odotellessa taittelin uusia kankaitani ennestäänkin täyteen

kangaskaappiini. Ovet eivät enää mene kunnolla kiinni,

joululahjoihin olisi siis materiaalia enemmän kuin tarpeeksi.

Tässäpä kaappi avattuna.

Eniten löytyy trikoota, mutta myös kaikkea muuta. 

Nuo kaksi isoa muovikassia tuossa vasemmalla 

ovat trikookudetta, jouluksi pitäisi virkata tabletteja ja matto jajajaja.... *huokaus*

kun olisi sitä aikaa. Ylähylly ei mahtunut kokonaan kuvaan, siellä 

joustofroteita lähinnä. Alalaatikossa on isot tilkut, joista vielä

saa jotain järkevää tehtyäkin. Applikointitilkut ja resorit ovat muualla laatikoissa.

Lauantaiyönä valvoin ja tein isänpäiväksi paidan, jonka olin lasten kanssa

suunnitellut. Jokainen lapsista piirsi isän kuvan, ja minun tehtäväni

oli sitten ommella niistä paita. Ylimpänä on esikoisen piirtämä kuva isästä,

vihreällä on isomman neidin piirustus (huom. korvakorut, uusin juttu mikä

täytyy aina piirtää kun ihmisiä piirretään) ja 2v4kk kuopuksen piirtämä alimmaisena. 

Tuo pitkä viiva on isän suu. 

Paidasta tuli oikein sopiva kotipaita tai vaikka yöpaita isän loputtomille

työmatkoille. On sitten muisto lapsista koko ajan mukana. =)

Tässä vielä jokunen viikko sitten tekemäni ostos jouluksi.

Tytöille mekot. Sitten kaveriksi punaiset sukkikset ja jos vaikka

saisi virkattua pienet punaiset liivit... 

Mekot ovat Ido -merkkiset, ostin tänne juuri avanneesta

Nelly-Nalle -liikkeestä.