Tämä ei taas ole varsinaisesti ompelujuttua, mutta askartelua kyllä.
Ja koristelua. Ja leivontaa.
Meidän kuopus tykkää kovasti Ariel -merenneidosta ja
merenalaisissa tunnelmissa juhlittiin tyttösen 3-vuotis-synttäreitä mökillä.
Seinälle ripustin lasten sulkapalloverkon, johon on jäänyt
kaloja ja muutama rapukin. Hieman levättyneet ovat jo verkot...
Katosta roikkui meduusoja ja pallokaloja, oviaukko oli
kasvanut umpeen vesikasveja
Vesikasveja löytyi myös jokapuolelta lasiverannan ikkunoita
Ruokapöydästä löytyi dippikastikkeista nousevia mustekaloja
ja herkullisen suklaisia helmisimpukoita.
Synttärikakun aalloilla hyppivät värikkäät kalat
... ja pöytää vartioi hurja melonihirviö.
Selkeästi suurin vonkale oli tämä lohipiirakka, pyrstökin
piti katkaista kun se ei mahtunut tarjoiluvadille...
ja piikikkäimmät kaverukset olivat nämä hopeakalat, jotka
mulkoilivat suurilla silmillään.
Kun vatsat oli syöty täyteen, lähdettiin etsimään Arielin
ystävää Pärskyä, joka oli kadonnut lasten aarrepussit mukanaan.
Varoitus, tämä on raaka tarina, herkkähermoiset älkööt lukeko
eteenpäin. Luvassa paiskimista, vesiruiskuilla ampumista ja mailalla hutkimista!
Matkalla törmäsimme kalan muniin, jotka hurja krokotiili oli
ryöstänyt pesästään ja jättänyt hujan hajan. Munat piti siis pelastaa ja
lusikalla kuljettaa takaisin pesään.
Sitten piti kaataa krokotiilin paalusuojus vesi-ilmapalloilla
ja ruiskuttaa suurilla vesiruiskuilla krokoa.
Kun kroko oli hoidettu, etsittiin vielä kalanmunien emot talteen,
jotka osasivatkin kertoa meille vihjeen, mistä Pärsky voisi löytyä.
Ja löytyihän se Pärsky-pinjata!
Ja mikä parasta, aikansa hutkittuaan lapset pääsivät
käsiksi myös aarrepusseihinsa. =)
P.S. Oli muuten ensimmäinen pinjata jonka tein,
ja todennäköisesti viimeinen. Piste.
