Arkistojen kätköistä

 Elämä ja arki vievät mukanaan ja vaikka jonkun verran vielä ompelenkin lapsille, todella vähän ehdin enää kuvata tuotoksia. Ja jos ehdin kuvata, en ehdi postata. Nyt kuitenkin tämä postaus, jossa joitakin ompeluksia viimeisen 2kk ajalta.

Ensin lepakkohihainen paita meidän isommalle neidille. Kestovaippakuapan ihana, ohuen ohut trikoo. Tyttö itse tykkää tosi paljon, näitä pitäisi tehdä enemmänkin. Ovat vaan melkoisia kangassyöppojä... kaavana Ottobren Fly Away.

Neiti täytti maaliskuun lopussa kuusi vuotta. Tein molemmille tytöille Sinellin pilkkupuuvillasta Mekkotehtaan Katariina -mekot. Alta pilkottaa kahta eriväristä tylliä, tytöt valitsivat värit itse. Näistä mekoista ei ole oikein kunnon kuvaa, isäni hoiti synttäreillä suurimman osan kuvauksista enkä ole vielä saanut häneltä kuvia.

Tässä vähän ideaa tyllihelmasta. Pilkullinen mekko siis edestä lyhyempi, 

jotta tyllit pääsevät näkyviin. 

 

Ja pikkusiskon tyllimekko oli yllättäen pinkki...

Tilasin Mutturallan Annikan suunnittelemaa ihanaa seepratrikoota ja sen kaveriksi seepraraidallista trikoota. Ajatuksena oli tehdä tytöille mekot/tunikat keltapohjaisesta seeprakankaasta ja raidalliset legginsit kaveriksi. Kun esittelin neideille ideaa, isompi tykkäsi, mutta pienempi totesi, että "en tykkää. Minä haluan äiti sellaista kangasta, jossa on pinkkiä ja vaaleanpunaista ja sydämiä".
Huokaus. Pinkkiäpinkkiäpinkkiä.

No, isommalle tytölle tein kuitenkin mekon, jossa sivut roikkuvat alempana kuin keskiosa. Kaveriksi tein myös ne seepraleggarit, mutta niistä ei nyt tietty ole kuvaa. Tein seepraleggarit myös pienemmälle neidille, mutta yläosaa en vielä ommellut.

Ja meidän pinkkipinkki -tytölle tilasin tätä pitsisydän -kangasta, joka saikin ihastuneen vastaanoton. Otin kankaan paketista ja tyttö huusi, että "onko se minulle! Pue se heti minun päälle!" Nopeasti siitä piti siis ommella mekkonen kesäksi.

Huhtikuun puolivälissä juhlittiin naapuriporukalla meidän neidin ja naapurin neidin synttäreitä HopLopissa. Nämä Owl Princess -tunikat (pidennettynä) ja legginsit ompelin tytöille sinne. Näillä oli hyvä riehua hiki päässä.

Seuraavana ovella kolkuttelikin vappu ja päiväkodin ja koulun naamiaiset. Pienin neitimme halusi päälleen Tähkäpää-mekon (hänestähän tulee isona Tähkäpää). Onneksi pari vuotta sitten Lontoosta tuomani Disneyn valmismekko oli sopiva tytölle, joten hän sai laittaa sen.
Isompi tyttö taas halusi olla merenneito. Naamiaisia edeltävänä iltana sitten surauttelin hänelle pyrstön. Halusin tehdä sellaisen, jossa olisi helppo kävellä ja leikkiä. Tällainen tuli:

Esikoisen naamiaislookkiin minun ei tarvinnut muuta kuin piirtää viikset ja surauttaa aamulla ennen kouluun lähtöä valtava rusetti. Vanulevyä rusetin sisään, ja hyvin pysyi kuosissaan koko päivän. Hän oli kuulemma ranskalainen pizzakokki. =)

Sitä sun tätä

Nyt on taas kertynyt mukavasti postattavaa, kun ehtisi vielä kuvata

tekeleet ja laittaa tänne. Takana on tilkkulaatikon vajentamista, 

ompeluviikonloppu, kaverin lapsen synttärit ja Halloween.

Tässä nyt ensimmäinen satsi, laitan lisää kun ehdin kuvata.

Tilkkulaatikosta kaivelin isompia paloja ja tein pipoja ja huiveja.

Tässä meidän isommalle neidille Majapuun neuloksesta pipo

ja trikoinen tuubikolmiohuivi. 

Molemmille tytöille tuubikolmiohuivit.

  

Ja satsi pipoja. Näistä toinen harmaa tähti miehelle ja toinen

muffinssipipo pikkuneidille. Siihen laitoin fleecevuoren jotta

on sitten vähän lämpimämpi. Loput pipot lähtivät

työkaverille ja hänen perheelleen. 

Yhden sovituskuvankin ehdin napata =)

Viime viikonloppuna oli ehkä syksyn odotetuin viikonloppu, kun

kaksi ystävääni (Rosmariini ja Millamari) huristelivat meille jo perjantaina.

Mies ja lapset oli lähetetty mummulaan, joten meillä oli koko talo käytössämme.

Ruokapöydälle levitettiin viisi konetta ja ompelutilastani kannettiin vielä 

toinen pöytä kahta konetta varten. Olohuoneen lattia tyhjennettiin kaavojen

piirtämistä ja kankaiden leikkaamista varten ja sitten vain ommeltiin. 

Tässä kuva lähtötilanteesta, tarkoitus oli ottaa kuvia myös matkan

varrella ja lopussa, mutta jotenkin tuo ompelu vaan vei mukanaan...

Valmistakin tuli, suurin osa vaan on vielä kuvaamatta. 

Tässä lisää pipoja kahdelle työkaverille ja heidän perheilleen (joo, pipofriikkejä

koko porukka)... tämänkin jälkeen ompelin vielä neljä pipoa, mutta niistä ei ole kuvaa. 

Ennen lähtöään mummulaan isompi neiti tilasi minulta "mekon tai 

tunikan, jossa on turkoosia ja violettia ja keltaista ja jotain sydämiä 

tai perhosia tai kukkia". Tällainen tuli. 

Kestovaippakaupan joustocollegesta tunika. 

Kaavana OB Pansy Flower -tunika ja kukka + perhonen

Hotfixin silityskalvoa. Tyttö tykkäsi, tämä on ollut melkein koko

ajan päällä viime viikolla, on ehditty pestäkin jo pari kertaa. 

Meidän pikkuneidillä on ollut T-paita Noshin elefanttikankaasta

ja se oli koko kesän ajan suosikkipaita. Elefanttikangasta

oli vielä kaksi palaa jäljellä, joista hyvin tarkkaan suunnittelemalla

ja leikkaamalla sai vielä koon 104cm tunikan tytölle. 

Sen kaveriksi raitalegginsit KVK:n raitatrikoosta. 

Helmaan minipompula -nauhaa =)

Esikoiseni kertoi viime viikonloppuna, että koulussa olisi torstaina

Halloween -Disco. Ja että hän haluaa olla herrasmiesvampyyri.

Asuksi rakenneltiin suorat housut prässeineen, musta kauluspaita

ja viimeisenä yönä ennen discoa ompelin vielä pojalle liivin

ja viitan. Viitta on pitkä ja vuorina on punaista satiinia. 

Kiinnityshihnaksi katkaisin käsilaukun hihnasta metalliketjua pätkän

ja se kiinnittyy turkishakasilla.

Näissä kuvissa on pojalla vielä tekohampaat suussa, mutta ne otettiin

pois ennen discoa. Olivat vähän liian isot ja hankala olisi ollut

nauttia buffetin antimista tekarit suussa. =)

Kävelykeppinä toimi pojan ojan pohjalta löytämä sateenvarjon varsi,

josta poistettiin kaikki ylimääräiset osat ja kahvan päähän kuumaliimalla

vielä laitettiin "timantteja".

Onnellinen poika oli vielä voittanut paras asu -kilpailun ja sai palkinnoksi

lahjakortin kampaajalle. Ja tarpeeseen tulee! Juuri samalta discopäivältä

olin nimittäin perunut parturin kun meni päällekkäin discon kanssa. =)

Ja vielä tähän megapitkään postaukseen laitan kuvat paidasta, 

jonka ompelin ystävän tytölle jonka 7v synttäreitä juhlittiin eilen.

Äitinsä vihjaisi paitapulasta tytölle, joten tämä siis sitä helpottamaan.

Kaava on uusimmasta Ottobresta Misty Day Palette -paita koossa 134cm. 

Oli tosi kiva paita, joutuu ehkä omillekin tytöille tekemään. Ihana

vaikka kapeiden farkkujan tms. kanssa. 

Under the sea...

Tämä ei taas ole varsinaisesti ompelujuttua, mutta askartelua kyllä.

Ja koristelua. Ja leivontaa. 

Meidän kuopus tykkää kovasti Ariel -merenneidosta ja 

merenalaisissa tunnelmissa juhlittiin tyttösen 3-vuotis-synttäreitä mökillä.

Seinälle ripustin lasten sulkapalloverkon, johon on jäänyt

kaloja ja muutama rapukin. Hieman levättyneet ovat jo verkot...

Katosta roikkui meduusoja ja pallokaloja, oviaukko oli

kasvanut umpeen vesikasveja

Vesikasveja löytyi myös jokapuolelta lasiverannan ikkunoita

Ruokapöydästä löytyi dippikastikkeista nousevia mustekaloja

ja herkullisen suklaisia helmisimpukoita.

 Synttärikakun aalloilla hyppivät värikkäät kalat

... ja pöytää vartioi hurja melonihirviö.

Selkeästi suurin vonkale oli tämä lohipiirakka, pyrstökin

piti katkaista kun se ei mahtunut tarjoiluvadille... 

ja piikikkäimmät kaverukset olivat nämä hopeakalat, jotka

mulkoilivat suurilla silmillään.

Kun vatsat oli syöty täyteen, lähdettiin etsimään Arielin

ystävää Pärskyä, joka oli kadonnut lasten aarrepussit mukanaan.

Varoitus, tämä on raaka tarina, herkkähermoiset älkööt lukeko

eteenpäin. Luvassa paiskimista, vesiruiskuilla ampumista ja mailalla hutkimista!

Matkalla törmäsimme kalan muniin, jotka hurja krokotiili oli

ryöstänyt pesästään ja jättänyt hujan hajan. Munat piti siis pelastaa ja 

lusikalla kuljettaa takaisin pesään.

Sitten piti kaataa krokotiilin paalusuojus vesi-ilmapalloilla

ja ruiskuttaa suurilla vesiruiskuilla krokoa.

Kun kroko oli hoidettu, etsittiin vielä kalanmunien emot talteen, 

jotka osasivatkin kertoa meille vihjeen, mistä Pärsky voisi löytyä.

Ja löytyihän se Pärsky-pinjata!

Ja mikä parasta, aikansa hutkittuaan lapset pääsivät

käsiksi myös aarrepusseihinsa. =)

P.S. Oli muuten ensimmäinen pinjata jonka tein,

ja todennäköisesti viimeinen. Piste.