sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Muistan mansikkakesän...

Kevättalvella käytiin vanhoilla kotikonnuilla Rovaniemellä ja tietysti
tuli taas piipahdettua Napapiirillä ja Marimekon myymälässä. Sieltä
tarttui mukaan kaksi 3m trikoopalasta, hintaan á 20€. 
Myin molemmista puolet veljen vaimolle, eli 1,5m jäi itselle
mansikkatrikoota ja unikkoa. Unikosta tuli tunika mummille ja
mansikka on odottanut näihin päiviin asti inspiraatiota. 

Eilen illalla, näiden ihanien helteiden innoittamana päätin
tehdä tyttösille hellemekot. Vielä niitä ehtii käyttää täällä kotimaassa
ja odottaahan meitä syksyllä visiitti myös vähän tuonne etelämmäksi.

Ilman kaavaa sitten saksin tytöille nämä mekkoset. 
Tämä mansikkatrikoo ei jousta kauheasti, joten päädyin tällaiseen
väljään ja mukavan vilpoiseen malliin. 

Nyt kyllä vaan harmittaa kun en sitten kaivanut mittanauhaa esiin...
Tämä pienemmän neidin mekko olisi saanut olla yhden mansikkarivin pidempi.
Ja kangasta olisi vielä ollut sen verran. Ei näytä pahalta tässä kuvassa, mutta
livenä siitä tulee sellainen "onko tää tunika vai mekko" -fiilis.

Isomman tytsyn mekko on sopivasti polveen saakka. 

Ja sitten menoksi!

Kestovaippakaupan pinkistä multiraidasta tein kaavakokeilun,
chillax -housut molemmille neideille syksyä ajatellen.
Ihan hauskat päälläkin, lököleggarit taskuilla. =)
Saksin jo samanlaiset velourista, mukava välimalli
verkkareista ja leggareista talvikamppeiden alle. 

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Under the sea...

Tämä ei taas ole varsinaisesti ompelujuttua, mutta askartelua kyllä.
Ja koristelua. Ja leivontaa. 
Meidän kuopus tykkää kovasti Ariel -merenneidosta ja 
merenalaisissa tunnelmissa juhlittiin tyttösen 3-vuotis-synttäreitä mökillä.

Seinälle ripustin lasten sulkapalloverkon, johon on jäänyt
kaloja ja muutama rapukin. Hieman levättyneet ovat jo verkot...

Katosta roikkui meduusoja ja pallokaloja, oviaukko oli
kasvanut umpeen vesikasveja

Vesikasveja löytyi myös jokapuolelta lasiverannan ikkunoita


Ruokapöydästä löytyi dippikastikkeista nousevia mustekaloja
ja herkullisen suklaisia helmisimpukoita.

 Synttärikakun aalloilla hyppivät värikkäät kalat

... ja pöytää vartioi hurja melonihirviö.

Selkeästi suurin vonkale oli tämä lohipiirakka, pyrstökin
piti katkaista kun se ei mahtunut tarjoiluvadille... 

ja piikikkäimmät kaverukset olivat nämä hopeakalat, jotka
mulkoilivat suurilla silmillään.


Kun vatsat oli syöty täyteen, lähdettiin etsimään Arielin
ystävää Pärskyä, joka oli kadonnut lasten aarrepussit mukanaan.

Varoitus, tämä on raaka tarina, herkkähermoiset älkööt lukeko
eteenpäin. Luvassa paiskimista, vesiruiskuilla ampumista ja mailalla hutkimista!


Matkalla törmäsimme kalan muniin, jotka hurja krokotiili oli
ryöstänyt pesästään ja jättänyt hujan hajan. Munat piti siis pelastaa ja 
lusikalla kuljettaa takaisin pesään.

Sitten piti kaataa krokotiilin paalusuojus vesi-ilmapalloilla
ja ruiskuttaa suurilla vesiruiskuilla krokoa.

Kun kroko oli hoidettu, etsittiin vielä kalanmunien emot talteen, 
jotka osasivatkin kertoa meille vihjeen, mistä Pärsky voisi löytyä.

Ja löytyihän se Pärsky-pinjata!

Ja mikä parasta, aikansa hutkittuaan lapset pääsivät
käsiksi myös aarrepusseihinsa. =)

P.S. Oli muuten ensimmäinen pinjata jonka tein,
ja todennäköisesti viimeinen. Piste. 

Hävitän ja hukkaan... ja hamstraan

 Kerroin aiemmassa postauksessa facebookin Saumanvara -ryhmän 
heinäkuun haasteesta, "Hävitä ja hukkaa". 
Omalla kohdallani haaste lähti vähän takuten liikkeelle kun 
heinäkuun 1. ja 2. päivä onnistuin ostamaan jo 20,5m kangasta...

Sittemmin ehdin ommellakin jo muutaman metrin, mutta sitten tuli
lähtö mökille lomailemaan. Neuvokkaana naisena otin tietysti ompeluvehkeet mukaan.
Tarkoitus oli ommella itselle paljon vaatteita ja ehkä jotain miehelle ja lapsille. 
Kuinkas kävi.
En tehnyt itselleni mitään. 
Kankaita tuli hamstrattua 15m lisää. Huoh. 

Mutta tulipa ommeltuakin, moni sai hyvän mielen ja 
itselle ehtii ommella joskus myöhemminkin. =)

Tässä äidille ja pikkuveljen kihlatulle pitkät tähtihupparit
Majapuun ihanasta neuloksesta. Kaava on oma, sama millä tein 
vastaavan hupparin aiemmin itselleni.

 Neuloksia oli tullut hankittua enemmänkin, tätä hauskaa kaivuria
varastosta löytyi mustana ja harmaana. Esikoinen sai valita itselleen
toisen ja halusi mustan. Siitäpä sitten huppari viileisiin kesäpäiviin.


Kummipoika sai sitten harmaasta kankaasta samanlaisen
kun käytiin juhlimassa 5 vuotta täyttävää sankaria =)

Uusimmasta naisten Ottobresta lemon juice -paita äidille. Ensin Triteksiltä ostetusta
Nanson singlestä (5€/m) testiversio ja sitten vähän 
arvokkaammasta tähtikankaasta toinen kappale. 

 Tähtikankaasta jäi sen verran, että meidän kuopus sai siitä easy piecet
ja molemmille tytöille myös pilkulliset pitkät legginsit. 

Mökiltä tehtiin jokakesäinen reissu Särkänniemeen.
Melko koleaa lupasi säätiedote, joten tämä äiti sai istua taas
koneen ääreen (helteiltä lähdettiin mökille, ei tullut
kauheasti pakattua siistimpää lämmintä vaatetta mukaan). 

Tytöille pitkät neuloshupparit Majapuun palloneuloksesta. 

Iso huppu ja raitaresoria helmaan ja hihansuihin. Tytöt tykkäsivät!

 Serkulle lupasin tähtipaidan isolla pääntiellä
(kaava oma). Sopiva tuli!

Ja äidille myös samanmoinen. Molemmat neulokset yllättäen
Majapuulta =)

 Isä kaipaili uusia yöpaitoja. Triteksin ohuista ja pehmoisista
trikoista (taitavat olla Nansoa nämäkin) syntyi sitten kolme
paitaa. Keskimmäisen kuvan vaalea läikkä lienee kameran
linssin likaisuutta tai jotain muuta heijastusta.... 


Äiti halusi mustasta tähdestä pikähihaisen. 
Pinkit kanttaukset ilmettä piristämään.

Tarkasti kun leikkasi, niin kankaasta sai vielä
Ottobren Summer Basicin. Tämä oli huippuhyvän 
näköinen päällä, harmi kun ei ole sovituskuvaa. 

 Äidille myös Nanson trikoosta pitkä yöpaita. 
Kaavana summer basic piiiiiitkänä. =)

Äiti tykästyi myös tällä kaavalla tehtyyn mekkooni ja
halusi itselleenkin kesämekon. Kankaaksi valikoitui 
harmaa valkoisilla palloilla. Raikastukseksi
valkoiset kantit ja helmaan valkoista pitsiä. Tykkään! 

 

 Harmaasta kankaasta ei enää saanut aikuiselle mitään järkevää,
niinpä leikkelin siitä kuopukselle tunikan josta tulikin mekko.
Paitsi että taidan lyhentää sitä tunikaksi. Piristeenä
pinkit kanttaukset pääntiellä ja hihansuissa, 
frillan saumassa pinkkiä pitsiä. 

Meidän keskimmäinen kelpuutti pitkästä aikaa
itselleen housut. Uudet joogapantsit, pinkkinä tietysti. 
Kankaana kestovaippakaupan ihana joustocollege. 
Tämän parempaa kuvaa en saanut, housut menivät jalkaan
heti paininjalan alta eikä neitiä oikein huvittanut poseerata...

Vielä on hellepäiviä luvassa, siispä neitosille
netistä tulostetulla kaavalla racerback dress.
Kankaana ihana appelsiinijoustis. 
Tytöt saivat itse valita kanttausten värit. Toiselle
oranssi, toiselle tumma violetti.



... niin ja se heinäkuun haaste...

Kuvista puuttuu tunika, jonka tein mummilleni Marimekon unikosta.
Se mukaan lukien näihin ompeluksiin  meni kangasta 23,9m.
Tavoitteenani olisi päästä nollille (yhtä paljon ommeltu kuin
ostettu), ja siihen on vielä matkaa 6,8m. 
Pitäkää peukkuja!

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Kietaisuhuppari

Eilen tipahti postilaatikkoon uusin Suuri Käsityö. 
Piiiitkään aikaan siinä ei ole ollut juuri mitään mikä innostaisi
ompelemaan. Katkaisinkin lehtitilaukseni melkein vuodeksi, kunnes
taas viime syksynä tilasin sen uudestaan. Tämä uusi heinäkuun
numero oli kuitenkin iloinen yllätys. Siellä oli useampikin
malli, jotka saivat ompelusormet syyhyämään. 

Tänä aamuna sitten surauttelin tämän tähtihupparin.
Kangas ei ollut ehkä ihan lempparivalinta, mutta oli ainoa
napakka trikoo (paitsi yksiväriset) joita mulla oli tarpeeksi
ja josta pystyin kuvittelemaan itselleni hupparin.

Onneksi pinkki tehosteena pelastaa kankaan kuin kankaan. =)


Jonkun verran muokkasin kaavaa. Jätin etukappaleelta 
poikkisauman ja taskut pois ja lisäsin resorit helmaan ja
hihansuihin. Hupunkin vuoritin ohjeesta poiketen. 
Hihat olivat ihan ok mittaiset, mutta lisäsin niihin 
vielä lisää pituutta, nyt ne ovatkin ihan(an) ylipitkät.




Ja mikä parasta, tähän kului taas mukavasti kangasta tuota
Saumanvara-ryhmän heinäkuun haastetta ajatellen... =)