Princess tunika

Lisää helpotusta nuorimmaisen arkivaatepulaan.

Molemmille tytöille pöksyt bambujoustofroteesta. Ihanan

ohutta ja laskeutuvaa ja pehmeää. 

Leggareiden kaavalla tein, vähän levensin ja pussitin lahkeita. 

Ja sitten se princess tunika ihan kaavan mukaan tehtynä. Paitsi että

rusetin ja applikaation jätin pois. Nyt on niin kortilla ompeluaika, 

että vaikka olisi ihana väkertää ja näpertää, niin nyt ei pysty.

Nämä yksinkertaiset kuosit huutavat applikaatioita, mutta

kun ei ehdi niin ei ehdi. Onneksi tuo helman rypytys edes vähän

antaa ilmettä. 

Kaava siis sama kuin edellisen postauksen sydäntunikassa, mutta

 nyt tuo kuminauharypytys mukana. Helman reunaan ompelin saumurilla

rullapäärmeen, livenä ihan kivan näköinen. 

Hihansuista tein hiukan tiukemmat kuin sydäntunikassa, nyt oli

paremmat. Kun on vielä tuota kasvunvaraa niin kiva että hiha pysyy

ranteessa eikä roiku sormissa saakka. 

Reipas tyttö valmiina päiväkotiin. =)

Tupsuja ja sydämiä

Nyt on tyhjennettävä kaappeja, että voi sitten taas tilata uusia kankaita

hyvällä omallatunnolla. Sitäpaitsi nuorimmainen

kaipaa kipeästi uusia vaatteita, nilkat vilkkuvat vanhoista leggareista

ja paitojakin on vain muutama sopiva. 

Tässä ensin tupsupipot, jonkalaisiin törmäsin jossain blogissa, en nyt muista missä.

Piti heti napata hyvä idea käyttöön. Ihan kivat tuli, pipot on Kestovaippakaupan 

velouria ja vuoritettu Stoff&Stilistä ostetulla raitatrikoolla. 

Seuraavat mallit teen vielä lörpömmiksi, niin tipahtaa tuo tupsu

kivasti taaksepäin. 

Leikkelin jo useammatkin vaatteet, mutta eilen illalla ehdin nämä

ommella, saa tyttö sitten uutta päälleen päiväkotiin. 

Leggareiden velour KVK:sta, kaava sama vanha tuttu jolla aina olen tehnyt.

Tunikakaava oli uusi kokeilu, uusimman Ottobren Princess tunika. Tosin 

tästä jätin helman rypytyksen pois ja lisäsin taskut. 

Toisesta kankaasta on tulossa sitten kaavan mukainen paita. 

Sydäntrikoo on Michasin salaisesta paketista aikoinaan tullut. 

Piirsin jo koon 98cm tunikasta mutta leikkasin tosi pienin 

saumanvaroin. Ihan soppeli tuli. 

Leggarit vielä kokoa 92cm, pituutta vain lisäsin reilusti lahkeeseen.

Pipopäät.

Eikä sitä pipoa saanut ottaa pois kuvausten jälkeenkään.

Huuto tuli kun nappasin pois, äkkiä pipo takaisin päähän!

Tilasin taas tauon jälkeen Suuri Käsityö -lehden kun puoleen hintaan sain.

Saapa nähdä tuleeko ommeltua. Lopetin monivuotisen tilaukseni joskus

vuosi sitten kun tuntui, etten tee siitä lehdestä ikinä mitään. 

Odotellaan....

Kaavakokeilua

Ostinpa minäkin Mekkotehdas -kirjan kun niin paljon kivoja mekkoja

on vilissyt monessakin blogissa. Sitten sain vielä ihanalta ystävältäni

lahjaksi Mekkoni mun -kirjan (kuulemma ihan vihjeenä, kun

on noita kankaita kertynyt varastoon...)

Tuosta Mekkoni mun -kirjasta piti heti kokeilla yhtä tunikaa kuopukselle

Kaavan nimi oli Annan tunika ja koko oli pienin mahdollinen

eli XS, eli 2-3 vuotiaan koko. Meidän nuorimmainenhan on heinäkuun

lopussa täyttänyt 2v. 

Kun sain kaavan piirrettyä, se vaikutti tosi pitkältä ja kankaita

leikatessa lyhensinkin helmasta 8cm. Hihojen oli tarkoitus olla 3/4 -hihat, 

mutta niiden pituutta en muuttanut. 

Oikeastihan tämä oli puuvillakankaasta, mutta halusin 

testata kaavan nopsasti trikoosta ja trikootahan nuo kaapit pursuavatkin. =)

Ihan kiva tuli, vaikka jos (ja kun) vielä tällä kaavalla teen, niin

muokkaan kyllä lisää. Pituus oli hyvä, käy mekkona ja tunikana. 

Olisi minusta ollut liian pitkä, jos olisi ollut 8cm pidempi. 

Kaava oli tosi leveä, joten kavennan jonkun verran seuraavassa kokeilussa.

Isommalle tytölle kun teen, niin otan varmaan pituuden ja leveyden eri kokojen mukaan. 

Hihat on myös leveät, vaikka itse asiassa lyhensin noita hihansuutrikoita

8 sentillä. Ja nyt ne ovat kyllä ihan pitkät hihat, eivät 3/4...

Pääntie on myös melko avara, sitä ehkä hiukan pienennän. 

En tiedä oikein tykkäänkö tuosta kangasyhdistelmästä, 

mutta tytölle kelpasi. =) Kuvaaminen vaan oli hankalaa, yhden kuvan

verran jaksoi olla paikallaan, sitten piti päästä jo uuden mekon kanssa

pukemaan ja päiväkotiin. 

Omenoita ja päärynöitä

Ihan kokonaista yhden paidan sain eilen ommeltua.

Jos kirjailijalla voi olla kirjoitusblokki, voiko olla

olemassa myös ompelublokki...

No jos vaikka nyt olisi päässyt pahimman jumin yli

kun sai tuon yhden simppelin paidan ommeltua. 

Uusi paita piti tietysti heti laittaa päiväkotiin ja kuvat otettiin

kovassa kiireessä, puoliksi jo toinen jalka ulkona....

Paidan kaava on uusimmasta Ottobresta, pupunen-paita. 

Kapea kaava, piirsin koon 122cm vaikka tyttö käyttää muuten 110-116cm. 

Tuli oikein sopiva. Pääntietä ja hihansuita en kantannut, vaan 

surautin saumurilla kuminauhan nurjalle puolelle, käänsin kerran ja 

ompelukoneella tikki päälle. Kangas on keväiseltä Tukholman reissulta,

Stoff&Stilistä ostettu. 

"Äiti joko mennään!!!"

Kolmen lapsen kanssa päiväkodin aloitus tarkoittaa myös vaatteiden nimikointia...

Itse halusin päästä helpolla ja tilasinkin nimikointitarroja. 

Lapset saivat itse valita tarrojen värin ja keskelle tulevan kuvion. 

3 lapsen kaikki vaatteet nimikoitu 15minuutissa. Ei paha. 

Tarrat tilasin täältä.

Back in business!

Kovasti olin edellisessä postauksessani taas aloittelemassa blogin päivittelyä tauon jälkeen. 

Tuli toinen, pidempi tauko. Kesä vei mukanaan töiden ja mökkeilyn

merkeissä niin, ettei aikaa ompelulle jäänyt. Ja vaikka olisi jäänytkin, en olisi mahtunut

ompelemaan, kun remppasin lastenhuoneita. Kuinka sitä tavaraa voi olla niin mahdottomasti!

Lasten kamppeet ja työhuoneen tavarat kun olivat levällään ympäri asuntoa, 

tilaa ei jäänyt juuri millekään. Ja kun esikoinen sai tietokonepöydän työpöydäkseen, 

laitettiin tietsikka väliaikaisesti sinne missä yleensä ompelen. 

Ompeluvälineet ja -tilat hautautuivat muuhun tavaraan.  

Reilu viikko sitten sain tarpeekseni ja raahasin miehen kauppaan ja pakotin

ostamaan uuden pöydän tietokoneelle. Nyt siis toivo elää, 

että kunhan töiden puolesta sopiva tauko löytyy, pääsen ompelemaan lasten

kipeästi tarvitsemia päiväkotivaatteita. 

Kesän aikana en ommellut juuri mitään. Tässä ne lähes ainoat ompelukset:

Kuopukselle haaremihousut uusimman Ottobren kaavan mukaan.

Koko 92cm. Kangas oli tuollaista farkun näköistä puuvillakangasta, 

aika kivan oloinen päällä. 

Hyvin lörpöttää haaroväli...

....mutta helposti pystyy silti liikkumaan ja kiipeämään =)

Isommalle neidille tein legginsit ja tunikan. Tunikan kaava myös uusimmasta

Ottobrestä, jätin vain sivusaumoihin tulevat taskut pois, kun kiireessä tein. 

Siinäpä se, näiden lisäksi kesän ompeluksiin mahtuu parit legginsit, puolihameet ja 

miehen revenneiden farkkujen paikkaus. Aika säälittävää. 

Tarkoitus olisi kuitenkin alkaa taas ompelemaan, kaapit kun pursuavat

kankaita ja lisää on tulossa. Siksipä en Me&I -kutsuiltakaan tilannut juuri mitään,

koko ajan vain ajattelin, että teen itse samanlaisen ja vielä kivemmasta kankaasta. 

Tytöille tilasin kuitenkin nämä perhospaidat, 

isompi koossa 122/128 ja pienempi 86/92.

Surkea kuva, mutta itselleni tilasin myös pinkkiä perhosta, saan sitten

samistella tyttöjen kanssa. =) Oli muuten kivan mallinen huppari päällä.

Ja niistä kankaista...

Liandlolle ja Jofotexille on tilaukset sisässä, nämä ostin huuto.netistä

kun eräs ompeluyrittäjä myi varastonsa pois. Hilcon kankaita pilkkahintaan. 

Tässä 7m kangasta, maksoin postikuluineen 73€. Jos vertaa siihen, että

tilasin Liandlolta myös 7m ja maksoin 153€... 

Vasemmalla kolme kangasta ovat veloureja, kukkakangas on ohutta vakosamettia,

petrooli on myyjän sanojen mukaan "talvitrikoota" (vähän paksumpaa trikoota, toinen

puoli pehmeäksi harjattu) ja raidalliset tavallista trikoota. Vasta kun sain kankaat

huomasin, kuinka kivasi tuo kukkasametti sopii tuohon viininpunaiseen velouriin ja 

petrolin väriseen trikooseen... hmmm... mitähän kivaa näistä vielä tulee...=)

Kesävarpaat

Varovaisesti takavasemmalta hiippailen takaisin blogimaailmaan...

Toukokuu oli TupatenTäynnäTöitä ja kesäkuu vilahti ohi johonkin, en

oikein edes tiedä mihin se meni. 

Nyt vasta tuntuu, että kesä on aluillaan ja energiaa voisi riittää

johonkin muuhunkin kuin välttämättömään selviytymiseen.

Ehkä tässä maksetaan viime vuoden velkoja, pyöritinhän taloutta

yksinäni vuoden verran aina ma-pe kun mies oli töiden takia reissussa. 

Hyvin vuosi meni, mutta voi olla että väsymys purkautuu nyt kun puserrus on ohi. 

No mutta hiljalleen takaisin blogin pariin.

Ystäväni kyseli tuossa pari päivää sitten, miksen ole päivittänyt blogia.

Eipä ole ollut millä päivittää. En ole saumaakaan ommellut. 

Eilen kaivoin kankaat ja sakset esille, kun huomasin tytöillä 

olevan puutetta legginseistä. Ehkä siis pientä päivitystä ompelusaralla

luvassa piakkoin.=)

Myös sisustuspäivitys on tulossa heinäkuun aikana, urakka odottaa vain

loppuun saattamistaan, hyvällä alulla se jo onkin. 

Nyt esittelen teille kuitenkin uusimmat hankinnat isommille lapsille,

meidän kesävarpaat:

Nimittäin Vibramin FiveFingers -kengät. Itselläni ovat olleet käytössä jo jonkun aikaa 

ja nyt haettiin sitten lapsillekin. Tykkäävät kovasti! Tyttö oppi heti laittamaan jalkaan,

esikoisella kesti (ja kestää) vielä hetken, mutta kerta kerralta nopeammin. =)

Nämä ovat siis sellaiset "paljasjalkakengät", eli jalan lihakset ovat töissä

vähän kuin paljain varpain kulkisi. Niin kuin meillä paljon kuljetaankin,

mutta kyllähän ne kengätkin aina välillä tarvitaan. 

Syksyllä aikoivat kuulemma ottaa nämä tarhaan sisäkengiksi kun

tämä mamma aloittaa työt ja lapsilla alkaa hoitohommat. 

"Äiti, näillä on kiva pomppia ja juosta!!"

Valvottuja öitä...

Viime aikoina on tullut nukuttua luvattoman vähän.

Yöt ovat kuluneet lähinnä töiden merkeissä, mutta

äitienpäivää edeltävän yön valvoin ompelujen merkeissä. 

Tarkoitus oli tehdän ihan perus trikoopaita nappilistalla mummilleni.

Kaikki meni ihan hyvin siihen asti, kunnes piti laittaa pääntien resori...

eli oikeastaan paita oli valmis lukuunottamatta resoria, napinläpiä ja nappeja.

Kello oli ehkä jotain 1 yöllä tuohon aikaan, eli ei edes kovin myöhä. 

Ensi kertaa ikinä silitin jopa resoriin taitteen. Ompelen yleensä "näppituntumalla", eli

en neulaa resoria sen kummemmin kiinni, vaan venytän sen mikä sopivalta tuntuu.

Viime aikoina olen lähinnä laitellut joustokantteja, joten eipä ollut resori ihan hyppysissä...

Sain purkaa ihanan saumuriompeleen 3 kertaa ja välissä leikkasin jo uuden resorisuikaleenkin 

jonka taas silitin... vasta neljäs kerta onnistui kunnolla. 

Sitten kone rupesi kiukuttelemaan napinläpien kanssa. Ensimmäistä ommellessani

kone jäi jumittamaan ja ompeli kivikovan mytyn lankaa samaan kohtaan ja neulakin irtosi.

Sitä myttyä sitten purin valehtelematta 20 minuuttia, etten rikkoisi kangasta. 

Kello oli sitten 3 ennen kuin paita oli valmis. 

Aamupäivällä, sänkyyn tuodun aamupalan ja ihanien lahjojen jälkeen

ompelin vielä nopsaan pari pipoa äitini työkaverin lapsille. 

Pinkki pipo pikkusiskolle ja keltainen syksyllä koulunsa

aloittavalle isosiskolle. =)

Tuunattu Tähti

Ostin joskus hiihtoloman aikoihin GinaTricotista itselleni collegen. 

Jäljellä oli kokoja XS ja XL. Yleensä käytän kokoa M, mutta ostin silti

tuon XL -kokoisen, kun paita oli tarkoituksella mallia lyhyt ja leveä. 

Pituus oli minusta oikein passeli ja paita oli kiva pitkän topin päällä. 

Ensimmäisen  pesun kanssa paita oli pituudeltaan napapaita ja hihat

olivat monta senttiä liian lyhyet. Meni siis todella paljon kasaan. 

Tykkäsin kuitenkin tuosta tähdestä, niin heitin paidan "tuunattavien kasaan". 

Esikoiselle siitä tuli paita. Leikkasin tähden irti ja ompelin ihan

suoraompeleella Stoff&Stililtä ostettuun raitatrikooseen.

Ommel kulkee valkoisia reunoja pitkin, niin nuo punaiset reunat

saavat sitten rullautua käytössä/pesussa. 

Voi mun isoa vauvaa... paidan kaava on OB CW301 koko 134!

Eikä yhtään liian iso. Kasvunvaraa toki on, mutta ei 

mitenkään roiku päällä. 

Tämä perusteeppari koossa 98cm sujahtaa kirjekuoreen

synttärilahjaksi huomenna 3 vuotta täyttävälle pienelle miehelle. 

Kangas Kestovaippakaupasta ja kantit ovat tummanruskeat, eivät mustat

vaikka kuvassa melkein mustilta näyttävätkin. 

Vielä postaan takin, jonka olen ommellut itselleni joskus...

öö... en edes muista montako vuotta sitten.

Blogin postaustauko johtuu siitä, että olen siivonnut varastoja ja kaappeja

ja suunnitellut pienimuotoista remppaa, jonka toteutan tässä touko-

kesäkuun aikana. Löytyipä sitten tämäkin farkkukankaasta ommeltu 

takkikin varaston kätköistä. Siitä puuttuivat vain napit, muuten se oli valmis. 

Aikoinaan en ollut juuri passeleita nappeja löytänyt siihen. 

Sattumalta olin juuri heittänyt menemään pari tyynynpäällistä, jotka joskus olin

ommellut. Niissä oli molemmissa kaksi isoa nappia, jotka tietysti otin talteen.

Kun tämä takki sitten tuli vastaan, mieleeni tuli laittaa siihen nuo napit. 

Tässä kuvassa kädet taskuissa mutta näkyypä tuo kaulus

ja pinkit koristetikkaukset.  

(ainakin jos klikkaat kuvan isommaksi). 

Huivi kaulaan ja menoksi!

Olin tässä siis lähdössä Ikeaan hakemaan tytöille uudet sängyt

ja vähän hyllyä ja kaappia lastenhuoneisiin...

remonttikuvia sitten luvassa kunhan saan jotain näkyvää aikaiseksi. =)

Haukahdus!

Jo pari kuukautta sitten ystäväni laittoi minulle viestiä, ja kyseli voisinko

ommella vauvalahjan hänen ystävälleen. Sain lähes vapaat kädet lahjan tekoon.

Toiveina oli vain (tietystä syystä) oranssi ja limenvihreä väri, sekä

tietynlainen kolmen koiran siluetti applikoituna vaatteeseen. 

Ompelin nämä vaatteet jo joskus helmi-/maaliskuun vaihteessa, mutta

niitä ei tietenkään voinut postata ennen kuin vauva on syntynyt ja lahja annettu. =)

Nyt on suloinen prinsessa tullut maailmaan, joten kuvatkin voi laittaa esille. 

Onnea vielä tuoreelle prinsessalle, sekä tietysti äidille ja isälle!!

Sukupuoli ei ollut tiedossa kun ystäväni lahjan tilasi, joten vaatteen piti olla unisex. 

Toinen ystäväni on ommellut näitä haalareita useammatkin lapselleen ja

tykännyt kovin kaavasta. Niinpä päätin tehdä vihreät joustofroteehaalarit 

oranssein somistein. Kaveriksi vielä oranssi pipo, johon 

applikoin tassunjäljen. Haalareiden koko on 62cm.

Tässä vielä haalarit takaa. 

Applikoin taaksekin tuon samaisen tassunkuvan kuin pipossa.

Lähikuva vielä piposta. Kaksinkertaista ohutta resoria, samaa kuin

haalarin lahkeet, vyötärö ja taskunsuut. =)

Pullaa ja Inkkareita

Olin lasten kanssa viiden yön reissussa. Ensin pari yötä lasten serkkujen luona,

sitten kolme yötä minun vanhemmillani. Heti ekana mummilapäivänä

lapset saivat leipoa pullaa mummin kanssa. Esikoinen teki ison pullapojan,

ja keskimmäinen halusi pullapitkon. 

Herkut syötiin yhdeltä istumalta. 

Sitten varsinaiseen aiheeseen...

Keskiviikkona tuli sähköposti lasten kerhosta, että perjantaiaamuna

olisi kerhossa vappujuhlat, joihin saisi pukeutua. Meillähän oli tarkoitus 

tehdä pääsiäisen koristesulista intiaanipäähineet, joten nyt lapset sitten

halusivat pukeutua intiaaneiksi. Keskiviikkoillalle minulla oli ihan muita

hommia, joten asujen valmistus jäi sitten viimeiseen iltaan/yöhön. 

Tästä lähdettiin:

Minun vanha punainen nahkahameeni, jota lapsena olen käyttänyt. 

Ruskea nahkapuku (järkyttävä lepakkohihainen jakku ja hame, jossa

sivuissa rypytyskaitaleet) on ostettu kirppikseltä hintaan 3€. 

Tarkoitus oli tehdä lapsille tossuja, mutta en vielä ollut saanut aikaiseksi...

Halpa hinta kuitenkin kotimaisesta, ihanan pehmoisesta nahasta. 

Esikoiselle nahkaliivi, rannesuoja ja housut, jotka ruskeaa

collegea muuten, mutta sivuissa ne hameen rypytyskaitaleet ja

helmassa hapsukaitaleet. Päähine on myös nahasta. Pään ympäri menevään kaitaleeseen

ompelin sulat kiinni kahden nahan väliin. Kello rupesi kuitenkin olemaan jo 

yli 2 yöllä, joten roikkuviin kaitaleisiin kuumaliimasin sulat kahden

nahkasuikaleen väliin ja ompelin sitten vaan ympäriinsä. 

Ihan tukevasti nuo tuntuivat pysyvän. 

Tytölle hapsuhame (suoraan tuosta vanhasta hameesta, vetoketjukin oli

takana valmiina) ja hapsutoppi. Topissa hapsut helmassa ja 

pääntiellä edessä. Helmivyöt ovat joskus vuosia sitten itse tekemiäni.

Ajattelin toisen vyöksi ja toisen käsikoruksi. Pääpanta myös

punaisesta nahasta yhdellä sulalla koristettuna. 

Aamulla onnelliset kerholaiset pukivat sitten kamppeet päälleen. 

Vähän piti kaventaa tytön toppia ja lyhentää olkaimia. 

Vyö ei pysynyt päällä, joten siitä tehtiin kaulakoru. Pojalle

olisin halunnut jonkun yksivärisen, värikkään paidan liivin alle,

mutta eihän sellaista nyt sitten ollut. 

Maalauksiin lapset saivat itse päättää värit ja mihin laitetaan.

Intiaanipäällikkö Ulvova Susi

Intiaaniprinsessa Auringonkukka

Nyt tämä äiti taitaa mennä päiväunille, yöllä kun uni jäi sitten neljään tuntiin...

Onneksi mies tuli reissuiltaan jo eilen illalla kotiin, niin hän voi hoitaa nuorimmaista. 

=)