Huolletut koneet!

 Rakas siippani oli saanut käsittämättömän hyvän idean synttärilahjakseni.

Edelleen äimistelen mistä kummasta hän sen keksi.

"Rakkaani, vie ompelukone ja saumuri huoltoon, minä maksan".

Siis oikeasti. 

Koneet ovat olleet jo kauan kipeästi huoltoa vailla, mutta aina sille rahalle

on vaan löytynyt muka parempi sijoituskohde. Kuten nyt esimerkiksi vaikka

Majapuun neulokset. Tai mitä milloinkin. 

Kiitos aviomieheni, nyt on kuitenkin koneet huollettu. JEEE!

Eilen hain koneet kotiin ja tietysti oli heti pakko päästä testaamaan.

Kiitokseksi maksumiehelle paininjalan alle pääsi ensimmäisenä peruspaita hänelle. 

Majapuun sähkökitarat, ihan peruspaitana. Ja taisi olla mieluinen kun vetäisi sen

heti töihin lähtiessä päälle tänä aamuna. Suostui vielä lähteissään poseeraamaan

kuvissa (mutta naama ei saa kuulemma näkyä). 

No eihän se yksi paita vienyt ompeluintoa (varsinkin kun koko

paitaan ei edes tarvittu ompelukonetta, saumurilla vain huristelin).

Seuraavaksi nappasin hyllystä esikoiselle jo ajat sitten tilatun paitakankaan.

Ja olikin aika jo ottaa tämä käsittelyyn, tämän isompaa paitaa siitä kankaasta ei 

olisi saanutkaan. Resori helmaan niin on tarpeeksi pitkä. =)

Laitan sovituskuvan tästä kunhan sellainen ehditään ottamaan. 

Kaavana CW 301, koossa 134cm ja suora malli.

Sehän ei sitten ole reilua, että isä ja poika saavat uudet paidat, mutta tytöt eivät.

Illalla (yöllä) leikkelin ja ompelin sitten vielä neideille Majapuun omena-

neuloksesta pitkät tunikat ja Kestovaippakaupan joustocollarista leggarit.

Paidoissa on hihansuissa ja helmassa kuminauhakujat, ajattelin että pysyisi 

paita mukavasti pyllyn alla pitkänä ja lämmittäisi. Kaava on OB:n

princess -tunika pidennettynä. 

Pikkusisko ei tykännyt kun piti poseerata yhdessä, hän halusi stagen 

kokonaan itselleen. 

Tuli kiukku ja harmitus, kun yksin minä ite ja vaan minä.

Ja sekös isosiskoa kiukutti kun ei muka yhdessä saa olla kuvassa

Lopulta saatiin kyyneleet kuivattua ja ennen tarhaan lähtöä vielä

napattua omat kuvat molemmista.

 Ja kun mieli oli nyt hyvä, niin se yhteiskuva halauksella

olikin tosi hyvä idea.

Tämä isoin tyttö, eli minä, jäi vielä ilman omaa neulospaitaansa,

koskahan sitä ehtisi taas itselleen tehdä... siellä ne Majapuun

raita- ja sydänneulokset odottaisivat minua... 

3x OnePiece vol. 2

Aloitetaanpas tämä(kin) postaus parilla vaatteella jotka ovat olleet

valmiita jo ikuisuuksia, mutta ovat jääneet postaamatta.

Ensin tämä tunika, joka on kertaalleen postattu täällä, mutta

se oli liian pitkä tunikaksi. Niinpä lyhensin sitä kymmenisen senttiä

ja lisäksi vielä värittelin kangastussilla sydämen eteen.

Pari rasvatahraakin on mekkoon näemmä tullut, pesuun menee... =)

Esikoiselle on tullut tehtyä parit housut Ultimate Casual -kaavalla

OB 4/2013 -lehdestä. Kaava loppuu kokoon 128cm, mutta 

isonsin sitä vielä kokoon 134cm. Tässä housut KVK:n 

ruskeasta tähtivelourista. Toiset on tehty KVK:n turkoosista

joustocollarista, mutta niistä ei vielä ole kuvaa...

Pikainen kuva aamupalalla olevasta nuoresta miehestä, mutta

ainoa kuva jossa näkyy tämä paita. Poika valitsi itse

kankaan kesällä Triteksistä. Ihan peruspaita. =)

Sitten ne uudet jumpsuitit...

Tuntuu muodostuvan jo perinteeksi, että teen lapsille matkustuspuvut

kun lähdemme syksyllä ulkomaille. Viimeksi tein nämä puvut 2 vuotta sitten

kun lähdimme Teneriffalle. Viime viikon vietimme Rodoksella ja

sinne surautin lapsille lähtöä edellisenä yönä uudet puvut KVK:n

ihanasta, ohuesta joustocollarista. Nyt ei ollut aikaa applikoinneille

kun yöunet jäivät muutenkin olemattomiksi, mutta hiukan piristystä

puvut saivat Majapuun neuloksista, raitaresoreista ja taskuista. 

Tässä ollaan lähdössä, laukut pakattuina ja ihan innoissaan =)

Loppuun vielä oma mekko reissussa kuvattuna.

Ostin kankaan jo kesällä Triteksistä, mutta nyt vasta

ehdin ommella mekon samalla kaavalla kuin oman

mustan mekkoni aiemmin ja äidin harmaan pallomekon.

Kiva kaava ja ihanan ohut ja laskeutuva trikoo, 

kyllä kelpasi tallustella 35 asteen helteissä =)

Chillax

Kiirettä tämä arki kun välillä ehtii jotain jopa ommella, mutta

postaukset meinaavat jäädä tekemättä... 

Tässä nyt jotakin, täytyy nyt yrittää skarpata ja postata 

muitakin vanhoja juttuja (kun joku kuvaisi ne, kyllähän mä sitten...)

Tämä postaus sai kimmokkeen Millamarin postauksesta, kun 

hän oli tehnyt tytölleen housut samalla kaavalla ja samasta 

kankaasta kuin mistä itsekin tein jo elokuun alussa. 

Pitipä siis itsekin laittaa housut tänne näytille. 

Kaavana siis Chillax ja kangas Kestovaippakaupan

raitatrikoota. Kelpasivat neideille ja ovat mukavaa

vaihtelua ainaiseen legginsit + tunika -pukeutumiseen.

Nämä ovat aavistuksen housumaisemmat kuin leggarit, joten

näiden kanssa voi mielestäni laittaa myös paidan, ei tarvi olla tunikamittainen.

Tässä on kolmikko ensimmäisenä koulu- ja tarhapäivänä. 

Tyttöjen paidat myös uudet. Värittelin valkoisia palloja 

kangastussilla. Pienempi sai jo aiemmin sydäntunikan

(hups, sekin on postaamatta...)

joten nyt hänellä nimen alkukirjain ja isompi neiti sai sydämen. 

Kaavaan tykästyneenä tein myös toiset chillaxit tytöille. 

Kestovaippakaupan vihreä velour hieman viileämmille keleille.

Pienemmän neidin taskuista pilkistää oranssi pallokangas,

.. ja isommalla neidille harmaa. Tässä yritetään kovasti lähestyä

Ysitien Lemmikin pupusaaren pupuja.

Laitetaanpa vielä kuvat paidasta, jonka tein ystävälleni

synttärilahjaksi. Vaikea arvata mitä hän harrastaa/tekee työkseen...

Tähdet ovat osa glitterikalvoa ja osa painettu kangasvärillä.

... to be continued... =)

Muistan mansikkakesän...

Kevättalvella käytiin vanhoilla kotikonnuilla Rovaniemellä ja tietysti

tuli taas piipahdettua Napapiirillä ja Marimekon myymälässä. Sieltä

tarttui mukaan kaksi 3m trikoopalasta, hintaan á 20€. 

Myin molemmista puolet veljen vaimolle, eli 1,5m jäi itselle

mansikkatrikoota ja unikkoa. Unikosta tuli tunika mummille ja

mansikka on odottanut näihin päiviin asti inspiraatiota. 

Eilen illalla, näiden ihanien helteiden innoittamana päätin

tehdä tyttösille hellemekot. Vielä niitä ehtii käyttää täällä kotimaassa

ja odottaahan meitä syksyllä visiitti myös vähän tuonne etelämmäksi.

Ilman kaavaa sitten saksin tytöille nämä mekkoset. 

Tämä mansikkatrikoo ei jousta kauheasti, joten päädyin tällaiseen

väljään ja mukavan vilpoiseen malliin. 

Nyt kyllä vaan harmittaa kun en sitten kaivanut mittanauhaa esiin...

Tämä pienemmän neidin mekko olisi saanut olla yhden mansikkarivin pidempi.

Ja kangasta olisi vielä ollut sen verran. Ei näytä pahalta tässä kuvassa, mutta

livenä siitä tulee sellainen "onko tää tunika vai mekko" -fiilis.

Isomman tytsyn mekko on sopivasti polveen saakka. 

Ja sitten menoksi!

Kestovaippakaupan pinkistä multiraidasta tein kaavakokeilun,

chillax -housut molemmille neideille syksyä ajatellen.

Ihan hauskat päälläkin, lököleggarit taskuilla. =)

Saksin jo samanlaiset velourista, mukava välimalli

verkkareista ja leggareista talvikamppeiden alle. 

Under the sea...

Tämä ei taas ole varsinaisesti ompelujuttua, mutta askartelua kyllä.

Ja koristelua. Ja leivontaa. 

Meidän kuopus tykkää kovasti Ariel -merenneidosta ja 

merenalaisissa tunnelmissa juhlittiin tyttösen 3-vuotis-synttäreitä mökillä.

Seinälle ripustin lasten sulkapalloverkon, johon on jäänyt

kaloja ja muutama rapukin. Hieman levättyneet ovat jo verkot...

Katosta roikkui meduusoja ja pallokaloja, oviaukko oli

kasvanut umpeen vesikasveja

Vesikasveja löytyi myös jokapuolelta lasiverannan ikkunoita

Ruokapöydästä löytyi dippikastikkeista nousevia mustekaloja

ja herkullisen suklaisia helmisimpukoita.

 Synttärikakun aalloilla hyppivät värikkäät kalat

... ja pöytää vartioi hurja melonihirviö.

Selkeästi suurin vonkale oli tämä lohipiirakka, pyrstökin

piti katkaista kun se ei mahtunut tarjoiluvadille... 

ja piikikkäimmät kaverukset olivat nämä hopeakalat, jotka

mulkoilivat suurilla silmillään.

Kun vatsat oli syöty täyteen, lähdettiin etsimään Arielin

ystävää Pärskyä, joka oli kadonnut lasten aarrepussit mukanaan.

Varoitus, tämä on raaka tarina, herkkähermoiset älkööt lukeko

eteenpäin. Luvassa paiskimista, vesiruiskuilla ampumista ja mailalla hutkimista!

Matkalla törmäsimme kalan muniin, jotka hurja krokotiili oli

ryöstänyt pesästään ja jättänyt hujan hajan. Munat piti siis pelastaa ja 

lusikalla kuljettaa takaisin pesään.

Sitten piti kaataa krokotiilin paalusuojus vesi-ilmapalloilla

ja ruiskuttaa suurilla vesiruiskuilla krokoa.

Kun kroko oli hoidettu, etsittiin vielä kalanmunien emot talteen, 

jotka osasivatkin kertoa meille vihjeen, mistä Pärsky voisi löytyä.

Ja löytyihän se Pärsky-pinjata!

Ja mikä parasta, aikansa hutkittuaan lapset pääsivät

käsiksi myös aarrepusseihinsa. =)

P.S. Oli muuten ensimmäinen pinjata jonka tein,

ja todennäköisesti viimeinen. Piste. 

Hävitän ja hukkaan... ja hamstraan

 Kerroin aiemmassa postauksessa facebookin Saumanvara -ryhmän 

heinäkuun haasteesta, "Hävitä ja hukkaa". 

Omalla kohdallani haaste lähti vähän takuten liikkeelle kun 

heinäkuun 1. ja 2. päivä onnistuin ostamaan jo 20,5m kangasta...

Sittemmin ehdin ommellakin jo muutaman metrin, mutta sitten tuli

lähtö mökille lomailemaan. Neuvokkaana naisena otin tietysti ompeluvehkeet mukaan.

Tarkoitus oli ommella itselle paljon vaatteita ja ehkä jotain miehelle ja lapsille. 

Kuinkas kävi.

En tehnyt itselleni mitään. 

Kankaita tuli hamstrattua 15m lisää. Huoh. 

Mutta tulipa ommeltuakin, moni sai hyvän mielen ja 

itselle ehtii ommella joskus myöhemminkin. =)

Tässä äidille ja pikkuveljen kihlatulle pitkät tähtihupparit

Majapuun ihanasta neuloksesta. Kaava on oma, sama millä tein 

vastaavan hupparin aiemmin itselleni.

 Neuloksia oli tullut hankittua enemmänkin, tätä hauskaa kaivuria

varastosta löytyi mustana ja harmaana. Esikoinen sai valita itselleen

toisen ja halusi mustan. Siitäpä sitten huppari viileisiin kesäpäiviin.

Kummipoika sai sitten harmaasta kankaasta samanlaisen

kun käytiin juhlimassa 5 vuotta täyttävää sankaria =)

Uusimmasta naisten Ottobresta lemon juice -paita äidille. Ensin Triteksiltä ostetusta

Nanson singlestä (5€/m) testiversio ja sitten vähän 

arvokkaammasta tähtikankaasta toinen kappale. 

 Tähtikankaasta jäi sen verran, että meidän kuopus sai siitä easy piecet

ja molemmille tytöille myös pilkulliset pitkät legginsit. 

Mökiltä tehtiin jokakesäinen reissu Särkänniemeen.

Melko koleaa lupasi säätiedote, joten tämä äiti sai istua taas

koneen ääreen (helteiltä lähdettiin mökille, ei tullut

kauheasti pakattua siistimpää lämmintä vaatetta mukaan). 

Tytöille pitkät neuloshupparit Majapuun palloneuloksesta. 

Iso huppu ja raitaresoria helmaan ja hihansuihin. Tytöt tykkäsivät!

 Serkulle lupasin tähtipaidan isolla pääntiellä

(kaava oma). Sopiva tuli!

Ja äidille myös samanmoinen. Molemmat neulokset yllättäen

Majapuulta =)

 Isä kaipaili uusia yöpaitoja. Triteksin ohuista ja pehmoisista

trikoista (taitavat olla Nansoa nämäkin) syntyi sitten kolme

paitaa. Keskimmäisen kuvan vaalea läikkä lienee kameran

linssin likaisuutta tai jotain muuta heijastusta.... 

Äiti halusi mustasta tähdestä pikähihaisen. 

Pinkit kanttaukset ilmettä piristämään.

Tarkasti kun leikkasi, niin kankaasta sai vielä

Ottobren Summer Basicin. Tämä oli huippuhyvän 

näköinen päällä, harmi kun ei ole sovituskuvaa. 

 Äidille myös Nanson trikoosta pitkä yöpaita. 

Kaavana summer basic piiiiiitkänä. =)

Äiti tykästyi myös tällä kaavalla tehtyyn mekkooni ja

halusi itselleenkin kesämekon. Kankaaksi valikoitui 

harmaa valkoisilla palloilla. Raikastukseksi

valkoiset kantit ja helmaan valkoista pitsiä. Tykkään! 

 

 Harmaasta kankaasta ei enää saanut aikuiselle mitään järkevää,

niinpä leikkelin siitä kuopukselle tunikan josta tulikin mekko.

Paitsi että taidan lyhentää sitä tunikaksi. Piristeenä

pinkit kanttaukset pääntiellä ja hihansuissa, 

frillan saumassa pinkkiä pitsiä. 

Meidän keskimmäinen kelpuutti pitkästä aikaa

itselleen housut. Uudet joogapantsit, pinkkinä tietysti. 

Kankaana kestovaippakaupan ihana joustocollege. 

Tämän parempaa kuvaa en saanut, housut menivät jalkaan

heti paininjalan alta eikä neitiä oikein huvittanut poseerata...

Vielä on hellepäiviä luvassa, siispä neitosille

netistä tulostetulla kaavalla racerback dress.

Kankaana ihana appelsiinijoustis. 

Tytöt saivat itse valita kanttausten värit. Toiselle

oranssi, toiselle tumma violetti.

... niin ja se heinäkuun haaste...

Kuvista puuttuu tunika, jonka tein mummilleni Marimekon unikosta.

Se mukaan lukien näihin ompeluksiin  meni kangasta 23,9m.

Tavoitteenani olisi päästä nollille (yhtä paljon ommeltu kuin

ostettu), ja siihen on vielä matkaa 6,8m. 

Pitäkää peukkuja!